Viimeisin päivitys, jonka tein Tarinapuussa oli tammikuussa 2020, eli kymmenen kuukautta sitten. Kuluneet kuukaudet ovat olleet ehkä elämäni pisimmät kymmenen kuukautta, sillä lisäksi koko maailmaa mullistaneen tilanteen myötä myös omassa elämässäni on tapahtunut muutoksia muutoksen perään. Enkä tarkoita pahoja tai huonoja muutoksia, vaan enemmänkin positiivisia. Tai ehkä sanoisin kuitenkin, että tilanne on oikeastaan plus-miinus-nolla, sillä iloisten muutosten ja tapahtumien välissä on tapahtunut myös inhottaviakin asioita. Tässä vaiheessa en ainakaan jaksa ottaa enää kantaa tai ylipäätään kirjoittaa maailmassa jylläävästä koronasta, sillä nykyinen tilanne alkaa olla ihmisille jo täysin arkipäivää. Maskit ja käsidesi tuntuvat tulleen jäädäkseen, mutta ainakin osaan välttää etikanhajuisia käsihuuhteita ja pumpata käsille vain normaaleille tuoksuvia desinfiointiaineita.
Olen itse nyt kipeänä, ollut jo parisen viikkoa on-off-kierteellä. Kävin tänään toisen kerran koronatesteissä, mutta uskon tuloksen olevan tälläkin kertaa negatiivinen, sillä en ole altistunut tartunnoille ja oireeni eivät muutenkaan vastaa koronan oireita. Hyvä kuitenkin olla varovainen. Täällä pohjoisemmassa Suomessa on nyt syysloma, joten sairastelu osui hyvään saumaan. En jää jälkeen kouluhommista, ellei tämä sairaus sitten pitkity entisestään ensi viikolle. Toivon kuitenkin parasta. Jos tätä muutamaa viime viikkoa ei lasketa, syksy uudessa koulussa on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikkakin herääminen tuntuu joka aamu yhtä karmealta. Onneksi kouluun on kuitenkin mukava mennä ja olen löytänyt kavereista ja uudesta koulusta intoa opiskeluun. Vuosi 2020 on ollut omalta osaltani yhtä pyörremyrskyä. Kun katson taaksepäin vuoden alkuun, tuntuu kuin olisin ollut silloin aivan eri ihminen kuin nykyään. Olen tullut varmemmaksi itsestäni ja tutustunut uusiin puoliin itsessäni. Vaikkakin mielenterveyteni on loppukesän jälkeen ollut hieman epävakaa, pääsääntöisesti minulla on kuitenkin hyvä olla omassa kehossani. Olen löytänyt ympärilleni ihmisiä, joiden ansiosta minulla on hyvä olla. Uskokaa tai älkää, vuosi 2020 on ollut ehkä yksi parhaimmista vuosista mitä olen tähän mennessä kokenut. Tai no, ehkä parhaimmista on vähän huono sana. Sanoisin ennemminkin, että tänä vuonna olen kasvanut kaikkein eniten - vastoinkäymisistä ja koko maailmaa vallitsevasta kaaoksesta huolimatta. Ja se tekee tästä vuodesta ainakin yhden mieleenpainuvimmista vuosista. Toivottavasti loppusyksynä alkuvuoden kaaokset tasaantuisivat hieman ja voisin sitten uutena vuotena katsoa hymyillen taaksepäin. Haluaisin vielä sanoa muutaman sanan Tarinapuun kohtalosta, kun omat kuulumiseni kymmynen kuukauden ajalta hyvin nopealla ja pintapuolisella pikakelauksella on käyty läpi. Epäaktiivisuuteen täällä voisin sanoa tekosyyksi muutokset, joita olen käynyt läpi tänä vuonna, mutta se olisi ainakin puoliksi pelkkää paskaa. Toki kaikki tänä vuonna tapahtuneet asiat ovat osaltaan vaikuttaneet aktiivisuuteeni täällä, mutta jos oikeasti olisin halunnut ja kokenut suurta tarvetta, olisin kyllä pitänyt sivut aktiivisina. Tarinapuu on kuitenkin minulle vain harrastus muiden joukossa, enkä halua tästä stressiä elämääni, sillä sitä löytyy jo ihan tarpeeksi muualta. En kuitenkaan halua poistaa tai lopettaa sivuja, vaikka en pystykään pitämään sivuja aktiivisina. Haluan säilyttää sivut ja tulla vaikka aina kymmenen kuukauden välein päivittämään päiväkirjaa ja ehkä kirjoittamaan muutaman sadan sanan novellin jos siltä tuntuu. Tiedän, että tämän johdosta linkinvaihtolista ainakin tulee pienentymään, sillä linkkareina on hyvinkin aktiivisia sivuja, jotka haluavat aktiivisia linkkareita. Mutta se ei haittaa, sillä ihmiset haluavat priorisoida eri asioita elämässään ja minulle tärkein on elämäni "oikeassa maailmassa." Pitkään Tarinapuu oli nimittäin paikka, jonne pakenin oikeaa elämää, koska totta puhuakseni pelkäsin sitä, enkä oikein osannut olla vielä itseni kanssa. Kirjoitan tässä illanpäälle vielä linkkareille lyhyehkön linkkarikirjeen ja päivitän Tarinapuun ajan tasalle. En tiedä milloin tulen tekemään päivityksiä seuraavan kerran, mutta varmaankin tämän viikon sisällä. Näin sairastellessa en oikein voi muuta tehdä kuin makoilla kotona tylsyyden ja särkylääkkeiden ympäröimänä, joten todennäköisesti tällä saralla on siis aktiivisempaa :D
0 Comments
Hyvää ja onnellista uutta vuotta 2020! Koska olin sukulaisten kanssa joulun mökillä, taisi joulujen toivotuksetkin ihan unohtua kokonaan. Hyvää myöhäistä joulua myös kaikille!
On se vaan outoa että kaikki inspiraatiopurkaukset tapahtuu aina yöllä. Tälläkin hetkellä kello on puoli kolme yöllä ja istun koneella kirjoittamassa. Eikä tämä ajankohta muuten olisi huono, mutta vähän vain hirvittää ensi viikko, kun koulut alkaa. Ja siis mun unirytmihän on tällä hetkellä aivan perseellään - kello on puoli kolme ja oon edelleen hereillä. Uni ja nukkuminen on muutenkin mulle aina aika ajoin jotenkin ahdistavaa ja stressaan siitä saanko tarpeeksi unta, ja tällä hetkellä oon juuri keskellä tätä ahdistusta. Esimerkiksi nyt mua ei väsytä yhtään ja mua ahdistaa, koska tiedän että mun pitäisi jo alkaa korjaamaan mun unirytmiä... Valitettavasti nukkumisesta stressaaminen ei auta yhtään, se vaan pahentaa koko tilannetta. Ja faktahan on se, että selviän päivistä, vaikka nukkuisinkin vähemmän kuin normaalisti. Sen lisäksi että oon tässä tällä viikolla ahdistunut nukkumisesta, oon vihdoin päässyt korkkaamaan mun uuden 2020 vuoden bullet journal vihkon! En tiedä oonko ikinä maininnut, mutta oon tehnyt bujoa jo vuoden ja neljä kuukautta. Jos joku ei tiedä, niin lyhyesti selitettynä bullet journal on kokonaan itse tehty kalenteri/päiväkirja. Googlettamalla löytyy paljon lisää tietoa, mikäli kiinnostaa. Ajankäytöllisesti bullet journal on auttanut mua paljon ja mun elämä tuntuu olevan järjestyksessä, kun saan kirjoittaa kaikki menot ja tekemättömät tehtävät bujoon. Lisäksi rakastan tehdä ja koristella sivuja, sillä se on ihanan rentouttavaa! Kaikenlaiset trackerit ovat ihan mun lemppareita bullet journalissa, koska niitä on hauska täyttää ja ne motivoivat monessa asiassa. Ja koska oon aivan liian laiska kirjoittamaan mun päiväkirjaan useammin kuin kerran vuodessa, kirjoitan monesti bujoon lyhyitä, päiväkirjamaisia tekstejä. Niitä on ihan mahtavaa lukea jälkeenpäin! Unirytmin korjaamisen ihella oon myös yrittänyt olla avoimempi ja positiivisempi. Oikeastaan oon yrittänyt muuttaa mun asennetta positiivisemmaksi jo muutaman kuukauden ajan, koska liiallinen negatiivisuus on todella väsyttävää ja haluan siitä eroon. Vaikka olenkin ja tulen varmaan aina olemaan pessimisti, positiivisuus tuo tosi paljon voimia ja haluaisin olla positiivisempi. Omasta mielestä oon tässä muutaman kuukaude aikana onnistunut kääntämään mun ajatuksia positiivisempaan suuntaan! Kiinnitän nykyään huomiota, jos mun ajatukset kääntyy negatiivisiksi ja yritän keksiä jotain positiivista ajateltavaa. Yritän myös hymyillä enemmän, koska se saa mielialan kohoamaan. Lisäksi kaikki ihmiset, jotka hymyilevät paljon, ovat ihan mun lemppareita! Oon myös alkanut jutella ihmisille ihan spontaanisti. Vaikka nyt lomalla suurin osa mun keskusteluista tapahtuukin vain snäpissä, se on silti jo jotain. Ennen saatoin miettiä tuntikausia ennen kuin viitsin kysyä hyvänpäiväntutulta jostain asiasta. Oon myös huomannut nauttivani nykyään ihmisten seurasta paljon enemmän kuin ennen. En tiedä mistä se johtuu, mutta uskon että ainakin mun omalla asenteella on ollut vaikutusta. Ja varmaankin myös sillä, että oon löytänyt kaksi ihanaa ystävää, joiden seurassa voin olla oma itseni. Oon tuntenut heistä molemmat jo monta vuotta, mutta ollaan eri kouluissa ja yhteydenpito on siksi jäänyt vuosien saatossa. Nyt oon kuitenkin nähnyt heitä lomalla moneen kertaan ja meillä on ollut tosi hauskaa. Mulla on muutenkin jotenkin erityisen hyvä fiilis tulevasta vuodesta ja oon tällä hetkellä onnellinen, mikä on ihan parasta! Koska kello lähenee jo puolta neljää, mun on ehkä pakko lähteä nukkumaan. Tästä postauksesta tuli ehkä vähän random, mutta en oo oikein ikinä ihan järjissään yöllä, joten mitä muutakaan voisi odottaa? :D Toivottakaa mulle onnea ensi viikolle, kun herätys on tiistaista eteenpäin joka päivä ennen seitsemää... Heippa! Nyt, kun syksy on kohta jo virallisesti vaihtumassa jouluksi ja talveksi, oon huomannut olevani yhä stressaantuneempi. Vaikka rakastan joulua ja olen nyt viime aikoina kuunnellut yhä enemmän ja enemmän joululauluja, silti etenkin aika ennen joulua on mulle tosi stressaavaa. Koulussa kaikki kokeet ja muut projektit pakkautuu lähes aina marraskuun loppuun ja joulukuun alkuun, ja siinä samassa on myös kaikki mahdolliset konsertit joissa esiinnyn. Olen nukkunut melko huonosti viimeiset viikot, ja olenkin siksi ollut väsynyt. Toki syynä on myös se, että olin kipeä viime viikolla, enkä ikinä nuku hyvin kun olen kipeä. Vieläkin nenä vuotaa ja yskittää, joten nukkuminen on vaikeaa. En tykkää yhtään stressata, ja olenkin siksi yrittänyt peittää sitä katsomalla sarjoja. Kyllä, ihan loistava idea :DDD Etenkin, kun jään aina koukkuun kaikkiin vähänkään hyviin sarjoihin. Mun elämä on nykyään sitä, että jos en ole koulussa tai viulutunnilla niin makaan sängyllä ja katson Netflixiä. (Ei sillä ettenkö olisi ennen katsonut mitään sarjoja, ennen se oli vain vähän maltillisempaa.) Ja koska mun elämässä ei tapahdu oikein mitään muuta kuin stressiä ja sarjoja (ja kouluhomma köh), niin tässäpä teille mun sarjasuosikkeja nyt viime aikoina! Atypical Katsoin Atypicalin kaksi ensimmäistä kautta viime kesänä, ja nyt uuden kauden saapuessa sarja muuttui yhä paremmaksi. Atypical kertoo Sam-nimisestä nuoresta miehestä, jolla on autismi. Sarja on vain niin nerokas ja koukuttava! Hahmoista rakastan erityisesti Samin isosiskoa Caseyta ja Samin parasta ystävää, Zahidia. Ensimmäisellä kaudella Sam etsii itselleen tyttöystävää, toisella kaudella mm. Caseyn elämää seurataan enemmän ja kolmas kausi on ehkä paras kaikista. Vahva suositus! Frendit Frendit on sarja, jota voi katsoa milloin vain, missä vain ja miten vain. Rakastan Frendien huumoria, vaikkakin Rossin kommentit ex-vaimostaan ja Chandlerin jutut hänen trans-isästään saavat minut hieman varpailleen. Mutta muuten Frendit on ihan loistava sarja! Orange is the New Black Vaikka katsoin OITNB:n viimeisen kauden jo loppuun, mun oli pakko aloittaa tämä sarja heti uudestaan, koska rakastin erityisesti sarjan hahmoja. Joo, myönnetään, koska kausia on seitsemän, muutama kausi oli hieman tylsähkö, mutta katsoessani ihan viimeistä jaksoa, olisin tehnyt mitä vain että sarjaa olisi vielä yksi kausi lisää. OITNB kertoo siis Litchfieldin naisvankilassa olevista vangeista. Ensimmäisellä kaudella päähenkilönä on oikeastaan vain uusin vanki, Piper Chapman, mutta seuraavilla kausilla kerrotaan myös muiden vankien elämästä. The End of the F***ing World Oon juuri nyt katsomassa tämän sarjan toista tuotantokautta, ja vaikka se onkin ollut lievästi pettymys tähän asti, suosittelen tätä silti kaikille. TEOTFW kertoo teinipsykopaatti-Jamesista sekä Alyssasta, johon James tutustuu ja ihastui. Yhdessä he karkaavat kotoaan Jamesin isän autolla. Toisella kaudella Jamesin ja Alyssan mukaan tulee myös Bonnie. Syke Tähän loppuun mulla on vielä kaksi ihan lempparisarjaa tällä hetkellä, jotka eivät ole Netflixissä. Syke on niistä ensimmäinen, ja sitä olen katsonut Ruudusta. Sykkeestä on ilmestynyt kuusi kautta, ja olen itse nyt kuudennella kaudella. Sarja kertoo Traumapolin sairaalasta, ja siellä työskentelevistä lääkäreistä ja hoitajista. Jokaisessa jaksossa sairaalaan tulee myös jokin potilas, joilla kaikilla on aina oma tarinansa. Masterchef Australia
Tämäkin sarja löytyy Ruudusta. Masterchef Australia on ollut yksi lemppareistani pitkän aikaa, ja olenkin katsonut sitä satunnaisesti viimeisen parin vuoden aikana. Nyt olen kuitenkin alkanut katsomaan sitä oikein kunnolla. Katson tällä hetkellä kautta kymmenen, koska olen köyhä ja pihi eikä mulla ole varaa Ruutu+ tiliin, jolta näkisin myös uusimman kauden, haha. Siinäpä ne sarjat! Oon lievästi järkyttynyt siitä miten paljon sarjoja oon katsonut viimeisten viikkojen ja kuukausien aikana XD No, ei se mua oikeastaan mitenkään erityisemmin haittaa, kunhan saan kouluhommat tehtyä ja edes joskus näen ystäviäni, enkä vain homehdu kotona. Kertokaa tekin toki omia sarjasuosikkejanne (tai vaikka jotain muita suosikkeja) kommentteihin, niin voidaan keskustella niistä lisää! Ai I Wonderlandista heitti minulle haasteen, johon päätin tarttua näin kolmen (vai kenties jo neljän) kuukauden viiveellä. Tähän pohdi & vastaa -haasteeseen voi vastata kuka tahansa, mutta haastan nyt ainakin uusimman linkinvaihtolaisen eli Hiekkamyrskyn Meduusamerestä tekemään tämän haasteen! Toivottavasti otat haasteen vastaan.
1. Kerro parisuhdetilanteestasi. Jos olet sinkku, puhu sinkkuna olemisen hyvistä ja huonoista puolista. Olen ollut koko elämäni sinkku, mikä nyt ei vielä edes ole kovin outoa. Mulla ei myöskään ole mikään kiire löytää ketään, ja oon ihan tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen. Jos totta puhutaan, mun elämä on melko kiireistä, enkä tiedä olisiko mulla edes aikaa parisuhteeseen. Nytkin tapaan mun ystäviä yhä harvemmin ja harvemmin kun koulutöiden määrä kasvaa ja harrastukset vie enemmän aikaa. 2. Missä haluaisit olla 10 vuoden päästä? Kymmenen vuoden päästä haluaisin asua pienessä sievässä kerrostalossa, kenties villakoiran kanssa. Mahdollisesti opiskelisin vielä tai valmistuisin juuri eläinlääkiksestä, mikäli mun suunnitelmat on vielä silloin voimassa. 3. Mitkä on top 5 ärsyttävintä asiaa mitä tiedät? 1) Se, kun joku ihminen katsoo mua säälivästi tai puhuu äänensävyllä, joka ilmaisee ilmiselvästi sääliä. 2) Ihmiset, jotka eivät ryhmätöissä osallistu työn tekemiseen mitenkään tai eivät joukkuelajeissa viitsi räpäyttää silmäänsäkään vaan seisovat vain ja katsovat vierestä. 3) Valittaminen turhasta (vaikka teen sitä itsekin välillä aivan liian paljon). 4) Sormien nivelten naksuttaminen!! Hyrr saan kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta. 5) Tällä hetkellä eniten ärsyttää se, että en osaa soittaa up bow staccatoa (köh oon pahoillani en tiedä mikä ois tuon suomennos, googlettakaa jos jaksatte (on siis viulunsoittoon liittyvä asia)) ja mulla on kokonainen etydi pelkästään sitä... 4. Mitkä ovat näkemyksesi uskontoon? Äitini kuuluu kirkkoon ja hän on kasvattanut minut kristinuskoon, mutta huolimatta kasvatuksestani, en kuitenkaan usko itse mihinkään. Tai no, mihinkään on hieman väärä vastaus, sillä toisin kuin kristinuskossa opetetaan, uskon uudelleensyntymiseen. En usko siihen, että tämän nykyisen elämän eri valinnat vaikuttavat seuraavaan elämään, mutta uskon siihen että jokaisella ihmisellä on sielu, joka elää ikuisesti ja syntyy sitten aina uudelleen uuteen ruumiiseen. Eri uskontojen näkemykset ja opetukset ovat kuitenkin mielestäni hyvin mielenkiintoisia! 5. Mikä on lempi lohdutusruokaasi ja miksi? Suklaa, ehdottomasti, sekä riisikakut! En voisi elää ilman suklaata ja riisikakut ovat vaan niin hyviä! Erityisesti riisikakut joiden päällä on vähän voita ja juustoa… nam! 6. Lapsuutesi lempilelu? Minulla ei ollut vain yhtä lempilelua, mutta leikin lapsena todella paljon nukeilla. Lempinukkejani oli kaksi: Pinja-niminen pehmeävartaloinen nukke ja Baby Born (jonka nimeä en enää muista), joita sitten kärräsin joka päivä nukenrattaissa ympäri naapurustoa. Lempilelujani olivat myös pienet Littlest Pet Shop -eläimet, jotka asuivat nukketalossa ja joita omistin yli sata. 7. Mitkä on sun guilty pleasures ja miksi? Hmm, tää oli hieman vaikea. Ehkä se, että saatan välillä katsoa kokonaisia sarjoja Netflixistä vain muutamassa päivässä. Sen jälkeen tunnen kyllä itseni ihan perunaksi, kun tajuan miten oon tuhlannut mun aikaa vaan turhaan laiskotteluun. 8. Kirjoita 11 mielenkiintoista faktaa itsestäsi. En takaa näiden faktojen mielenkiintoisuutta, mutta tässäpä ne nyt ovat. 1) Olen omasta mielestäni melko surkea laittamaan ruokaa, mutta kuulemma se ei ole mitenkään pahaa. Syynä tähän on varmaan se, että odotukseni ovat Masterchef -tasolla ja valmis annos onkin vain tavallista arkiruokaa. 2) Osaan tehdä itselleni hollantilaisia lettejä ja olen parhaillani harjoittelemassa tekemään myös ranskalaisia, mutta en osaa tehdä kyseisiä lettejä kenellekään muulle kuin itselleni. 3) En ole koskaan pitänyt suolatikuista, mitä tarjoiltiin aina ystävieni syntymäpäivillä kun olin pieni. 4) Pidän tavaroiden järjestelemisestä ja järjestyksestä ylipäätään, sekä myös siivoamisesta. Järjestys ympärilläni vaikuttaa myös vahvasti mun mielentilaan - sotkuisessa ympäristössä oon huomattavasti kärttyisempi kuin siistissä tilassa. Pystyn myös keskittymään paremmin siistissä ympäristössä. 5) Minulla on kaksiosainen nimi, jonka todella harva ihminen kuulee ensimmäisellä kerralla oikein saati muistaa sen seuraavalla kerralla. 6) Rakastan saunomista, mutta käyn silti todella harvoin saunassa. 7) Haluaisin elää 80-luvulla. 8) En pysty elämään pitkien kynsien kanssa, ja ahdistun aina jos en ole leikannut niitä ihan lyhyeksi. Tämä osittain siksi, että en voi soittaa viulua pitkillä kynsillä. En myöskään pidä rakennekynsistä. 9) En voi sietää, jos maito on ollut pöydällä edes viiden minuutin ajan, koska se lämpenee todella nopeasti ja alkaa maistua pahalta. 10) Minulla on jalassa punainen syntymämerkki, ilmeisesti mansikkaluomi. 11) Sain muutama vuosi sitten syntymäpäivänä rannekellon tädiltäni lahjaksi, enkä enää pystyisi elämään ilman sitä. Aina, jos unohdan laittaa kellon käteen, minusta tuntuu tosi alastomalta ja oon ihan pulassa, kun en voi katsoa siitä kellonaikaa. 9. Kirja, jonka voisit lukea uudestaan ja uudestaan kyllästymättä? Uskoisin, että lempikirjani Anaché olisi yksi sellainen kirja, jota voisin vain lukea uudelleen ja uudelleen kyllästymättä lainkaan. Harry Potterit ovat myös sellainen sarja, jota voin lukea kyllästymättä vaikka kuinka monta kertaa. Olen itse asiassa tällä hetkellä lukemassa Azkabanin vankia saksaksi. 10. Mitä kadut eniten elämässäsi? Kadun todella monia asioita aina jälkeenpäin, koska ylianaylsoin lähes kaiken tekemiseni ja sakomiseni. Tälläkin hetkellä kadun varmaankin noin sataa eri asiaa, mitä sanoin tai tein jotenkin hassusti tai väärin viime viikolla. Minulla ei kuitenkaan ole mitään yhtä tiettyä asiaa, jota katuisin eniten elämässäni, koska katumuksen tunne ei todellakaan ole ihana tunne, ja yritän siksi sivuuttaa sen ajattelemalla, että tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä tapahtumia enää voi muuttaa. 11. Mikä on yksi lempi TV-sarjoistasi ja miksi? Jos TV-sarjoihin lasketaan myös kaikki Netflixistä löytyvät sarjat, valinta on lähes mahdoton. Frendit on yksi pitkäaikaisimmista lemppareistani, mutta muita suosikkejani ovat myös Big Mouth, Orange is the New Black, Atypical, Syke ja Masterchef Australia. Mutta, jos olisi aivan pakko valita vain yksi sarja, se olisi Frendit. Frendejä jaksaa katsoa uudelleen ja uudelleen kyllästymättä! 12. Kuinka olet muuttunut viimeisen kahden vuoden aikana? Ulkoisesti mun tyyli on muuttunut hyvin rajusti, koska kaksi vuotta sitten käytin aivan järkyttävän näköisiä vaatteita. (Kahden vuoden päästä katson sitten vaatteita joita olen käyttänyt nyt ja kauhistelen ihan samalla lailla, mutta eipäs sille voi mitään.) Olen myös omasta mielestä kasvanut henkisesti ja oppinut ilmaisemaan itseäni paremmin. 13. Kerro 5 julkkista joiden ulkonäkö miellyttää silmääsi ja miksi. Köh, pelkäänpä että mulla ei ole tähän vastausta… :( Erityisesti kun nykyään melkein jokainen julkisuuden henkilö on korjannut ulkonäköään ja laittanut ties mitä täytteitä ympäri kasvojaan, mikä ei miellytä mun silmää ollenkaan. 14. Jos sinulla olisi 1 000 000€ tuhlattavana, kuinka tuhlaisit sen? Laittaisin ison osan rahoista säästöön kasvamaan korkoa ja lahjoittaisin myös paljon hyväntekeväisyyteen. Ostaisin myös perheelleni sekä ystävilleni kaikkia ihania joulu- ja syntymäpäivälahjoja, jotka olisi muuten liian kalliita. Mutta jos raha olisi nimenomaan tuhlattava heti, antaisin osan perheelleni sekä ystävilleni ja ostaisin itselleni paremman koneen. 15. Jotakin, mitä kaipaat. Kaipaan sitä, kun ainoa huoleni oli se, että äiti saisi selville käyneeni ostamassa lähikaupasta kavereideni kanssa karkkia vaikkei edes ollut karkkipäivä!!! 16. Listaa 10 ihmistä, eläviä tai kuolleita, jotka haluaisit kutsua päivälliselle. Mitä kuuluisi menuun? Joo-o. Ajatus kymmenestä ihmisestä meillä päivällisellä on hieman ahdistava, koska viimeksi meillä on ollut niin monta ihmistä yhtä aikaa kun oli syntymäpäiväni ollessani alle kymmenvuotias. Mutta, jos nyt unohtaisin kaiken sen ahdistuksen ja stressin mitä mahdollisesti tuntisin jos kutsuisin kymmenen mahdollisesti toisilleen tuntematonta henkilöä päivälliselle, kutsuisin ainakin neljä parasta ystävääni. Näen heitä aivan liian harvoin, ja he kaikki ovat ihan mahtavia tyyppejä <3 Lisäksi kutsuisin elossa olevat mummuni ja pappani, koska he ovat ihania ihmisiä ja rakastan heitä hyvin paljon. Kutsun saisivat myös jo kuollut vaarini, joka on nähnyt minut vain pienenä vauvana sekä mummoni, joka on kuollut jo kauan ennen minun syntymääni. Toisiksi viimeinen kutsu menisi Freddie Mercurylle, koska arvostan häntä erittäin paljon ja tekisin melkein mitä vain että saisin tavata hänet. Viimeisen kutsun antaisin yhdelle lapsuudenaikaiselle ystävälleni, jota en ole tavannut moneen vuoteen, mutta jonka kanssa haluaisin jutella pitkästä aikaa. Pääruokana olisi uusia perunoita sekä uunilohta ja vihersalaattia, ja jälkiruoaksi tarjoilisin mutakakkua! - Huhhuh, tässäpä tämä haaste! Kaikki kysymykset todellakin tarvitsivat paljon pohtimista, mutta vihdoinkin sain kaikkiin edes jonkinlaisen vastauksen (köh, yksi jäi käytännössä ilman vastausta mutta olkoot). Muutaman päivän sain kulutettua aikaa näihin vastauksiin, osittain ehkä siksi että kirjoitin vastauksia melko hitaalla tahdilla. Kertokaa ihmeessä kommentteihin, mikäli aiotte tehdä tämän haasteen, sillä odotan innolla että pääsen lukemaan teidän muiden vastauksia! Kesäloman alkaessa olin varma, että luen vain yhden kirjan koko kesänä, jos edes sitäkään. Mun kalenteri oli (ja on edelleen) aivan täynnä, enkä uskonut edes jaksavani lukea ollenkaan. Koska rehellisesti sanottuna lukeminen on jäänyt mulla viimeisen vuoden osalta lähes kokonaan. Luin viime syksynä muutaman kirjan joiden lukeminen tuntui pakkotyöltä, enkä löytänyt sellaisia kirjoja, joista olisin pitänyt. Viimeistään talvella en halunnut enää edes yrittää lukemista, koska se ei ollut enää yhtä innostavaa ja mukavaa kuin oli aiemmin. Kun kesäloma sitten alkoi, päätin, että haluan alkaa taas lukemaan. Osittain siksi, että kaipasin sitä tunnetta jonka hyvä kirja saa aikaan ja osittain myös siksi, että vietän aivan liian paljon aikaa puhelimella. Haluan muistaa tästä kesästä jotain muutakin kuin Netflixin. Siispä menin kirjastoon ja lainasin muutaman kirjan. Ja voin kertoa, että lainasin juuri oikeat kirjat saadakseni lukuintoni takaisin! Ja nyt halusin koota kahdesta tämän kesän aikana lukemastani kirjasta muutaman sanasen. Molemmat ovat samalta kirjailijalta, ja ovat rehellisesti sanottuna parhaimpia kirjoja, jotka olen ikinä lukenut. Maria Turtschaninoff, Anachè Yksi lempikirjoistani ehdottomasti. Olen lukenut Anachèn jo kerran aiemminkin, ja nyt luin sen toisen kerran. En muistanut ensimmäisestä lukukerrasta mitään muuta kuin sen, että kirja oli aivan mahtava. Ja juuri siksi tartuinkin siihen kirjastossa. Anachè kertoo akkadeista, joiden valtakunta sijaitsee Lavorasta länteen ja Urundiasta pohjoiseen. Akkadit ovat paimentolaisia, ja heidän maailmansa on henkien, jumalten ja jumalattarien hallitsema. Maanpäällinen maailma on kuitenkin miesten. Kerran akkadien keskuuteen kuitenkin syntyy tyttö nimeltä Anachè, jonka kohtalo muuttaa kaiken, mitä he ovat itsestään tienneet. Anachèn isoveli Heor opettaa hänet metsästämään ja ratsastamaan, vaikka ne ovat taitoja, joita vain miehien pitäisi osata. Anachèn tulevaisuus on kuitenkin täysin erilainen kuin muiden samanikäisten tyttöjen. Tarinan juoni oli aivan loistava Anachèn taistellessa stereotypisia mies-nais-normeja vastaan. Suosittelen ehdottomasti lukemaan, vaikkakin alkuun kirja voi olla hämmentävä. Maria Turtschaninoff, Arra Arra on saman kirjailian käsialaa kuin Anachè, ja sijoittuu samaan maailmaan kuin edellinenkin. Luin tämän kirjan Anachèn jälkeen, ja pidin siitä paljon. Arra kertoo tytöstä, joka elää Simoran kylässä mykkänä ja vieroksuttuna. Hän on sisaruksistaan nuorimmainen, eikä hänelle ole koskaan suotu huomiota. Koska ihmiset eivät huomaa häntä, Arra elää luonnossa ja luontoa varten. Tytön kotitalon tuhoutuessa tulipalossa, hän ajautuu suureen Lagoran kaupunkiin yhden vanhemman sisarensa luokse asumaan. Hän alkaa kutoa kuvakudoksia, jotka jopa maan prinssi huomaa. Ja kuinkas ollakaan, Arra ja prinssi rakastuvat. Kun prinssi lähtee sotimaan, Arra ei enää kestä odotella vaan lähtee rakkaansa perään. Arra oli todella erilainen kirja, mitä olen koskaan aiemmin lukenut. Pidin kuitenkin todella paljon Maria Turtschaninoffin tavasta kirjoittaa, ja kirja oli todella mielenkiintoinen kertomus mykästä ja aina hyljeksitystä tytöstä. Tällekin kirjalle annan vahvan suosituksen. Se on myös ainakin puolet lyhyempi kuin Anachè, joten jos ei jaksa lukea pitkää ja paksua kirjaa, tämä on todella hyvä valinta. Tällä hetkellä olen lukemassa James Freyn ja Nils Johnson-Sheltonin Endgamea, mutta se ei ole vielä aivan vakuuttunut. Oon aloittanut kirjan aika vasta enkä ole päässyt alkua pidemmälle, joten en voi kuitenkaan tuomita sitä vielä. Jos teillä on jotain kirjasuosituksia, niin heittäkää niitä ihmeessä kommentteihin! Kuten luultavasti moni teistä tietääkin, Suntuubi on ilmoittanut poistuvansa vuonna 2020. Tämän takia päätin siirtää Tarinapuun turvaan Weeblyyn. Valitsin Weeblyn sen selkeyden ja helpon muokattavuutensa vuoksi, enkä ole vielä ainakaan katunut, päinvastoin. Oon saanut paljon uutta inspiraatiota Tarinapuun päivittelemiseen uuden sivuhostin myötä!
Suntuubin poistuminen on aika surullista, koska oon pyörinyt etenkin tarinaroolipeli- ja roolipelisivustoilla noin viitisen vuotta. Onhan tässä kuitenkin vielä vuosi aikaa heittää hyvästit Suntuubille ja ihmisten siirtää sivut talteen toisille sivupohjille, mutta silti tulee ikävä. <3 Tarinapuun osalta muutto on käytännössä jo ohi - siihen ei mennyt kuin kaksi päivää!!!1!!1 Tää on ihan uskomatonta, miten nopeasti sain kaiken siirrettyä, vaikka alussa en osannut käyttää Weeblyä ollenkaan. Ennen kuin edes aloitin koko siirtoprosessin, luulin, että Tarinapuun sivuilla olisi ollut materiaalia paljon ja että olisin ehtinyt kuolla puolessa välissä muuttoa, mutta sainkin kaiken valmiiksi todella nopeasti. Oon edelleen lievästi järkyttynyt tän muuton nopeudesta, koska pelkäsin että en edes ehtisi vuodessa siirtää kaikkea uuteen paikkaan. Ehkä osasyynä tähän pelkoon oli mun päivittelytahti. Sehän on ollut viimeisen vuoden aikana niin nopea että kukaan ei ole varmaan edes pysynyt perässä. Kuitenkinn nyt kaiken pitäisi olla suurinpiirtein valmista täällä, vaikkakin saatan tehdä vielä hienosäätöä joka toisessa nurkassa. Uudesta materiaalista en osaa sanoa sen enempää, yritän kuitenkin kesän aikana saada jotain aikaiseksi. Valitettavasti mun aktiivisuus voi jäädä lyhyeen, koska seuraavat kaksi kuukautta ovat mun kalenterin osalta ihan täynnä. Ehkä joku sadepäivä ehdin kuitenkin istua alas ja raapustaa koneelle jotain? Myös linkinvaihtolaisille ilmoittelen muutosta mahdollisimman pian. Hyvää ja aurinkoista kesää! Tämä postaus on siirretty Suntuubista tänne uusille sivuille.
Heippa! Kaikki ovat varmaankin jo kuulleet, että Suntuubi tulee poistumaan 2020 kesällä. Ja koska en halua Tarinapuun taipaleen päättyvän, oon kaavaillut Tarinapuun siirtämistä Weeblyyn. Pitää kuitenkin vielä tutustua muihin sivupohjiin ja katsoa sitten, että mikä olisi paras vaihtoehto. Tarinapuuta en kuitenkaan tule poistamaan! Työstän Tarinapuun muuttoa tässä pikku hiljaa, mutta yritän viimeistään kesän ja syksyn aikana saada sivut siirrettyä.Mutta ei siitä sen enempää, nimittäin Ai I Wonderlandista haastoi minut vastaamaan tagiin, joka on nimeltään sitten kun. Ja totta kai halusin kokeilla tätä haastetta, ja haastaa lisäksi Larisin Paper Angelsista! Toki muutkin saavat tämän tehdä, mikäli mieli tekee. Sitten kun...
Tätä tagia oli kyllä tosi mielenkiintoista kirjoittaa, ja toivottavasti sitä oli ihan mukava lukea! Tulkaa ihmeessä kertomaan, jos teette itsekin tän tagin jotta pääsen lukemaan myös teidän vastauksia. :) |
PÄIVÄKIRJA
Täältä löydät omia ajatuksiani blogitekstien muodossa, joita julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti. Kommentointi ei ole pakollista, mutta otan vastaan mielelläni muidenkin pohdintoja.
|